ERÄPÄIWÄKIRJA

Salamajärvelle jäi järki – kotiin palasi nälkä

Salamajärven vaellus on päättynyt. Kolme muskettisoturia on palannut kotiin, joskin hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavassa kunnossa.

Yksi sairastui jo erämaassa. Toinen näyttää seuraavan uskollisesti perässä. Kolmas, Susa, on nimitetty päivystäväksi hoitajaksi.

Hoitohenkilökunta on kuitenkin erittäin väsynyt.

Susa on ottanut tehtävänsä vastaan vakavasti, mutta hoitajan työvuorot koostuvat pääasiassa nukkumisesta, satunnaisesta tilanteen tarkkailusta ja mahdollisten ruokatarjoilujen valvonnasta. Erityisesti viimeksi mainitussa hänen ammattitaitonsa on kiistaton.

Oman toipumiseni tueksi päätin valmistaa jotakin kevyttä.

Madagaskarin vaniljajäätelöä.

Kermavaahtoa.

Suklaakeksejä.

Suolapähkinöitä.

Ja kinuskikastiketta.

Annos sai nimekseen Valuva kuolema.

Kyseessä on jälkiruoka, jonka ravitsemuksellista tasapainoa ei ole tarpeen tutkia. Sen sijaan rakenteellinen kestävyys saattaa vaatia ulkopuolisen asiantuntijan lausunnon.

Mahdollista aivojen jäätymistä ei tarvitse pelätä, sillä järki jäi jo Salamajärvelle.

Vatsakipu on huomioitu riskienarvioinnissa ja hyväksytty mahdolliseksi seuraukseksi.

Yrttiteetä nautitaan rinnalla, jotta toiminnassa säilyisi edes jonkinlainen vaikutelma terveydestä huolehtimisesta.

Päivystävä hoitaja Susa seuraa tilannetta toisella silmällä. Toinen on suljettu työuupumuksen vuoksi.

Kolme muskettisoturia ovat jälleen kotona. Yksi lepää, toinen syö jäätelöä ja kolmas odottaa, putoaako jotakin lattialle.